Iida ja Tuhkimon lasikenkä

Iidalla oli tylsää. Ei mitenkään pikkutylsää. Vaan nyt tylsyydestä oli tullut tylsääkin tylsempää. Iidasta tuntui, että jos jollakin näin tylsällä esineellä yrittäisi puhkoa veden pintaa, se ei kyllä mitenkään pääsisi läpi. Vettä satoi, isosisko oli koulussa, ja isä käski olla hiljaa ja sotkematta. Vesi valui vasten ikkunaa. Ja vesi valui vasten ikkunaa. Oi voi voi voi. Voikohan voi homehtua? Ehkä se voi, mietti Iida.

Paremman tekemisen puutteessa hän alkoi tutkia lelukoppaansa. Sieltä löytyi samat tutut lelut kuin aina ennenkin. Käteen osuivat pikkubarbien pikkukengät. Aika sieväthän ne olivat. Ida sulki silmänsä, ja mietti, kuinka näillä oikea kuvankaunis prinsessa sipsutteli omassa lasilinnassaan. Näky hurmasi Iidan.

Räystään alla sadetta pidätteli kuitenkin samaan aikaan kaksi viskonttia.

- Huomaatkos sinä, veliseni?

- Huomaan. Huomaatkos sinä?

- Huomaan! Keksitkös jotain näppärää veliseni?

- Keksin. Keksitkös sinäkin?

- Keksinpä hyvinkin! Koivet kattoon!

- Koivet kattoon!

- Kaviot pystyyn!

- Näin me sidomme tämänkin lyhteen!

Viskontit löivät tassunsa yhteen. Pienoinen kipinäpurkaus lämmitti tuokion ilmaa räystään alla. Liikekin oli lämmittänyt viskontteja, ja tyytyväisinä he nukahtivat sateen ropinaan.

Iida avasi silmänsä. Tylsyys hävisi silmänräpäyksessä. Barbie nimittäin kömpi ylös laatikosta ja nyki Keniä hihasta.

- Hei Ken, herää pahvi!

- No jokos nyt on vuosi 3013?

- No ei tietenkään. Tulepas rullaluistelemaan!

- Äs. Hei, kuka tuo jättiläinen on?

Barbi miltei kiljaisi, kun huomasi Iidan.

- Voi hurja. Ken on tuommoisen jätin luonut?

- En muuten ole luonut, vastasi Ken. Enkä sitä paitsi ole luonut sitä sinitaivastakaan. Joskus sinun jutuissa Barbie ei ole päätä eikä häntää.

- No, Ken nyt vain tulee mukaan tai sitten Ken ei tulekaan. Minäpäs lähden silti rullaluistelemaan hurmaavasti. Oli jättejä tai ei. Pakko päästä rullaluistelemaan. Ja Ken, pue ne housut jalkaan. Vähän hutero on tuo sinun vaatetuksesi. Jälleen kerran.

Barbi lähti rullaluistelemaan lattialla. Iidaa hymyilytti. Hän laittoi sormensa barbien eteen.

- Apua, Ken, hyökkäys. Uhka on päällä. Yritän nyt selvitä söpöilytekniikalla.

Barbie hymyili, kampasi hiuksiaan ja tanssahteli lattialla.

- Ken, tule jo sieltä. Minä olen ihan pulassa.

- Joo joo. Nämä housut ei mene kiinni.

- Ken on tehnyt sen vetskarin?

- No en ole. Ja ilman housuja en kyllä pelastele neitoja. Miltäs sekin näyttäisi.

- Voi Ken voi olla noin avuton? No, pelastanpas sitten itse itseni kikka kuudella.

Barbie kaivoi pikku taikasauvan ja loihti itsensä lasikengäksi. Se oli Iidasta enemmän kuin yllättävä veto.

Ken köpötteli lopulta laatikosta bahamapaidassaan ja näytti myrtyneeltä.

- Voi ei. Ei taas tätä lasikenkätempausta.

Iida kysäisi ihmeissään Keniltä:

- No, mihin Barbie meni? Onko tämä teille tuttu juttu?

Ken kumarsi kohteliaasti.

- Arvon megakarvajätti, tämä johtuu Barbien nuoruudesta. Sillä on ehkä tuhkimokompleksi. Aika pieni kylläkin. Barbie muuttuu aina lasikengäksi, jos asiat eivät suju oikein mukavalla tavalla.

- No mitäs sinä sitten silloin teet?

- Voi hyvä jätti, Ken nyt huutaakaan noin kovaa pikku gigololle? No joskus huutaa Kenkin toki, totta, pinna Barbielle, totta, pakko myöntää. Mutta älkää nyt te sentään viitsikö. Toki, ehei. Korvat hajoaa ja sukatkin pyörii jalassa.

Ken oli Iidasta aika hassu.

- Miten Barbien saa ennalleen?

- Helppo juttu. Haetaan Tuhkimo ja sovitetaan lasikenkä. Jaa että mistä Tuhkimon löytää? No kirjasta tietenkin. Onhan se kirja kai teilläkin?

- Oon, sanoi Iida suuresti ihmetellen.

- No sitten vain sivut auki ja rytinällä menoksi. Kohta on jo kiire.

- Miten niin?

- Tasatunnilla Barbie muuttuu pysyvästi lasikengäksi.

Se ei kuulostanut ollenkaan hyvältä Iidasta. Mitäs pelkällä lasikengällä tekisi. Iida kulki hyllyn luokse ja avasi klassikkosadut Tuhkimon kohdalta. Sumeilematta Ken hyppäsi sivun sisään ja katosi. Iida ihmetteli hetken ja kokeili sitten sivua etusormellaan. Yllättäen sivu imaisi välittömästi Iidan sisäänsä.

Sivun sisällä oli hieman hämyisää. Suunnaton lasinen vuori kohosi horisonttiin asti. Tuhkimo jynssäsi ränsistyneissä vaatteissa lasivuorensa kylkeä. Toinen kenkä oli pudonnut johonkin, toinen kenkä oli lasia. Iida käveli Tuhkimon viereen.

- Hei Tuhkimo.

Tuhkimo katsoi väsyneesti Iidaa.

- No hei...mistäs sinä tulet?

- Kirjan ulkopuolelta.

- Ken sinut tänne päästi?

- Kyllä.

- Pitihän se arvata. Ja Barbie nappasi tietenkin taas sen kengän.

- Eikös heidän pitäisi jo olla täällä?

- Ehkä. Mutta jotenkin nyt on jäätelö vähissä. Ehkä se hidastaa heitä.

- Jäätelö?

- Lasivuoreni ydin on jäätä. Joten totta kai jäätelöä tarvitaan. Selvähän se.

Tuhkimo jynssäsi lasivuortaan jälleen. Iida vilkuili ympärilleen. Jotenkin tarina oli outo.

- Eihän tämä näytä ollenkaan tutulta Tuhkimojutulta.

Tuhkimo katsoi väsyneesti iIdaan.

- Ei tietenkään näytä. Mehän ollaan nyt tarinan sisäpuolella. Eihän sisäpuoli voi koskaan olla samannäköinen kuin ulkopuoli. Ei kai? Vai ovatko sinun sisuksesi ulkopuolesi näköiset?

- No eei.

Iida katseli hetkisen Tuhkimon puuhastelua, ja alkoi sitten kerätä kiviä nättiin kekoon aikansa kuluksi. Pian Ken saapuikin lasikengän kanssa Tuhkimon luo, mukanaan iso jäätelöpaketti. Tuhkimo hymyili Kenille ja alkoi syödä jäätelöä nautiskellen. Sillä välin Ken sovitti lasikengän Tuhkimon jalkaan. Kenkä sopi täydellisesti. Tuhkimo virnisti Kenille:

- Mitäs tekisit jos kenkä ei ollenkaan jonakin päivänä sopisi?

- Alkaisin luullakseni panikoida.

- Melko varmaan.

Sitten Ken osoitti Iidaa sormellaan.

- Jättiläinen on muuten pienentynyt.

Tuskin Ken sai sen sanotuksi, kun saman tien jo Barbie pelmahtikin lasikengästä hiukan pörröisen näköisenä heidän eteensä.

- Sinä alat Ken hidastua. Haluatkos että jään joskus lasikengäksi?

- Joo joo. Mutta et sinäkään niin nopea ollut kun viimeksi muutuin valopylvääksi.

- Toinen asia. Ken haluaa verrata, Ken alkaa taas vanhaa kerrata.

- Jäkäjäk.

Ken kaivoi taskusta kukkasen ja ojensi sen Barbielle.

- Oi? Ken on luonut kukkasen? Barbie se kotiin kantaa sen!

Iida tuli katsomaan läheltä, kun Barbie ja Ken halasivat lämpimästi toisiaan. Tuhkimo taputti Iidaa olkapäälle.

- Kyllä he kovasti toisistaan välittävät. Heidän ulkopuolensa on vain niin jäykkä, että sisäpuoli on sitten aika vellova.

Iida katsoi tarkoin Tuhkimoa.

- Miten sinä itse voit?

Tuhkimo hymyili.

- Aivan erinomaisesti sivulta 13 eteenpäin. Nyt ollaan 12 ensimmäisen sivun puolella vielä. Täällä olen jatkuvasti aika nääntynyt.

- Ethän sinä voi olla yhtä aikaa kahdella eri tuulella.

Tuhkimo huitaisi kädellään.

- Totta kai voin. Sehän on vain yhden kirjan sisältöä ja sivunumerojuttu. Mikäs sen selkeämpää olisi, tyttö pieni.

Barbiekin oli jo paremmalla tuulella.

- Voi, minä niin haluaisin kiivetä tuon Tuhkimon lasivuoren huipulle!

- Mikset yrittäisi? Mietti Iida.

Tuhkimo varoitti Barbieta.

- Moni on yrittänyt. Mutta se onkin täydellinen lasivuori. Moni tarina voisi muuttuakin, jos joku tuon päälle joskus kipittäisi.

- Noo, koetetaan. Yrittänyttä ei laiteta!

Barbie otti pikku imukupit käsilaukustaan ja lähti kiipeämään lasivuorta. Sillä välin Ken, Iida ja Tuhkimo päättivät pelata ristiseiskaa.

Tuhkimo hymyili.

- Mukavaa ajankulua. Kirjan ulkopinnalla joutuisin juuri nyt kuuntelemaan sisarpuolia ja luuttuamaan lattioita. Yök, sanoisin.

Iida lohdutti Tuhkimoa.

- No, myöhemmin saat upean prinssin ja sinusta tulee kuningatar. Ajattelepa sitä!

- Mitäs se sitten auttaisi sivulla 12. No, onkos sinulla herttaseiskaa?

Ylhäältä kuului ähinää. Barbiella alkoi olla ongelmia lasivuoren kanssa.

- Äs. Tämä on törkeän vaikeaa. Tulee hiki. Ja nälkä. Taidan tulla alas, homma vain vaikeutuu ylöspäin.

- Viisas päätös, virkkoi Tuhkimo. Ylhäällä on ohut liukas huurre sileän lasipinnan päällä. Milläs sen kiipeää.

Iida voitti ensimmäisen pelin. Ken epäili korttihuijausta. Barbie tuli alas lasivuorelta ja otti saman tien päänsä pois harteiltaan.

- Oi voi. Mennään takaisin lelulaatikkoon. Minun on nyt ihan pakko vaihtaa päätä.

Iida sovitti pään takaisin. Se loksahti aika helposti kohdalleen.

- Odota hetki. Näet paremmin eteesi kun poistumme Tuhkimokirjasta, jos sinulla on vielä pää harteilla.

Kevyesti mukisten Barbie hyväksyi vielä vanhan päänsä. Ken tyrkkäsi maiseman sivulla olevaa vanhaa kantoa, ja he tupsahtivat takaisin Iidan huoneeseen. Barbie syöksyi heti lelulaatikkoon ja vaihtoi itselleen pirteän ja kiharan pään. Ken murjotti.

- Miksi minulla on vain kahdet housut ja yksi vaihtopää. Barbiella on kolmettoista vaatteet ja kuusi eri päätä ja kroppaa, mitä vekslata keskenään.

Kenistä se oli vääryyttä, ja Iida saisi vielä korjata asian. Iidaa ei juurikaan haitannut ajatus, että Ken saisi uudet pöksyt. Edelliset olikin liian lyhyet hänenkin mielestään. Ken punastui välittömästi ja meni piiloon leikkilipaston taakse.

Jokin mietitytti Iidaa...Hyvä ihme, hän oli edelleen pieni!

- Milloin minä tulen isoksi taas?

Barbie hymyili herttaisesti Iidalle.

- Isoksi? Ethän sinä voi enää milloinkaan tulla isoksi! Ken on käynyt Tuhkimon kirjassa, muuttuu leluksi loppuiäkseen! Vai mitä Ken?

- Totta, hyvin totta, sanoi Ken lipaston takaa ja sovitti housujaan.

Iida katsoi posket punaisina ympärilleen. Hän oli järkyttynyt. Mitä jos tämä kaikki oli nyt ihan totisinta totta?

- Voi, nyt sinä olet surullinen. Vaihdapa päätä. Lainaan sinulle omaani, odotas, nykäisen vain tuon edellisen pois...

Barbie otti tukevan otteen Iidan päästä. Iida kirkaisi.

Iida huomasi seisovansa keskellä huonetta. Barbie ja Ken makasivat taas muovisina lelulaatikossa ja Tuhkimon kirja oli tiukasti hyllyssä. Isä tuli huoneeseen.

- Iida, sinä olet ihan punainen. Onko sinulla tylsää?

- No ei ole. Kirjojen katselu voi olla aika jännää.

- Hieno juttu kulta. Kuulosti ihan muuten siltä, kuin hiiri olisi kirkunut. Näitkö sinä mitään tai kuulitko mitään?

- En.

- No hyvä.

Isä sulki oven ja jatkoi autolehden lukemista.

Iida aukaisi pitkästä aikaa Tuhkimon sivulta 12. Siellähän se tuleva prinsessa luuttusi lattioita.

Mutta melkoinen lasivuori tuollaiseenkin elämään sitten sisältyy, mietti Iida.

Sitten hän mietti, montakohan Tuhkimoa maailmassa olikaan, joille ei koskaan osuisi lasikenkää jalkaan. Tätä miettiessään Iidan tuli nälkä. Hän otti Barbien ja Kenin mukaansa keittiöön, ja istutti ne murokuppinsa molemmille puolille. Pian olisi äitikin kotona. Ken saisi nyt muroja ja jaksaisi iltaan asti.