Naamaton Bambi

Pikku rumpali täryytti jalkaansa metsän reunassa.

- Huomio, hurraa, kevät on tullut!

- Joko se on tullut?

Sanoi pöllö puustaan.

- No on, sanoi rumpali ja juoksi aukiolle tapaamaan ystäviään.

Mutta metsän laidassa tuli vastaan Bambi, jolloin Rumpali huusi suuresti hämmästyneenä.

- Hyvä ihme, missä sinun naamasi on?

Bambi tuijotti täysin naamattomalla tavalla hetken Rumpalia. Rumpali luuli jo hetken, että Bambi oli täysin äänetön. Mutta ilokseen hän huomasi, että Bambi kykeni vastaamaan.

- Olen pahoillani Rumpali, mutta minun kasvoni liukenivat veteen, kun join sitä.

- Näetkö sinä yhtään mitään?

- Jotakin sameasti. Juuri sen verran, että voin liikkua.

- Voi Bambi, et sinä voikaan olla metsän prinssi. Ei, et voi. Et ilman kasvojasi.

- Tiedän.

Pienet kyyneleet valuivat valkoisen peurankasvonmuotoisen pallon seasta.

Ohitse lensi päätön kana.

- Sekin oli purolla.

- Murheellista.

Hevosen kovaa korsketta kuului viereisestä pusikosta.

- Mikä sinä olet, kysyi Rumpali.

- Taidanpa olla hullu hevonen, hirnui hevonen ja kieri piikkipensaikossa.

- Joitko sinäkin purosta?

- Ihhahaa. Lihahahahaa. Minä haluan makkaraa. Olen ensiluokkainen lihansyöjähevonen!

Hevonen laukkasi kauas pois hullusti hirnahdellen.

- Mutta meidän täytyy estää tuo purolta juominen. Sehän on hyvin myrkyllinen.

- Totta.

Bambi oli vieläkin murheissaan. Mitähän Felinekin nyt sanoisi.

Kaverukset kulkivat yhdessä takaisin purolle. Vesi näytti aivan kirkkaalta, niin hyvältä, että Rumpalinkin tuli jano sitä katsellessa.

- Ei, Rumpali. Minä tiedän, sitä ei kannata juoda. Ylävirrassa on mutaatiotehdas.

- Mikä se on?

- En minä tiedä. Mutta tekevät pyssyjä ja muuta mönjää samassa paikassa.

- Mutta jos tämä jatkuu, nehän saastuttavat koko metsän!

- Nyt tarvitaan trokdolyyttien kostoa, sanoi Bambi.

- Mutta sinun naamaasi se ei tuo takaisin.

- Ei.

Bambi käveli murheissaan metsään. Hän yritti syödä lehviä kasvottomana, mutta se oli naamattoman hankalaa. Linnut pelästyivät häntä ja julistivat Bambin valkohaamuksi.

Tämä oli Bambille niin murheellista. Trokdolyyttien lisäksi tarvittaisiin vielä hyvää haltiatarta.

Bambi oli niin nälkäinen. Hän vaipui pensaikkoon äänettömästi. Hän suri etenkin sitä, että ilmeisimmin hyviä haltiattaria ei ollut olemassa.

Samaan aikaan, pienen vihreän limaisen virran varrella, pienen viemärin päässä, isätrokdolyytti ojenteli jalkojaan. Hän haistoi vääryyttä, ja lähti uimaan vastavirtaan. Uinti olisi kestänyt ehkä pitkään, jollei hän olisi uinut nopeammin. Häntä kiehtoi tuoda perheensä saaliiksi mitä iljettävin asia, minkä hän löytäisi lähimenneisyydestä, lähitulevaisuudesta tai mistään kauempaakaan. Niljakkuuden himo oli isätrokdolle kuin palkkapäivän odotus.

Asetehtaassa valmisteltiin uutta biologista asetta. Siitä tulisi aivan ennennäkemättömän tuhoisa kampe. Tutkijat Niira ja Nöpö saisivat käsittämättömän hirvittävät tulot välittömästi aseen valmistuttua.

- Hyvä Niira! Tämä pilaa kaiken elävän materiaalin.

- Hyvä Nöpö! Tämä estää puhtaan veden käytön!

Miehet taputtivat toisiaan selkään. Samalla Nöpö näki kauhukseen, miten lyhyt vihreä mato tuijotti häntä viemärikaivosta hymyillen. Nöpö jäykistyi kauhusta.

- Katso!

- No mitä!

- Trokdolyyttien kosto!, huusi Nöpö kirkuen.

Hymyilevä mato hävisi viemäriin.

- Rauhoitupa nyt, Nöpöseni, sanoi Niira.

- Kerropa, miten muka voisi margariinipakettia lyhyempi löllömato vaarantaa tämän tehtaan?

- Sinä et ymmärrä...

Samassa ylätelineillä ollut korjausmies tiputti jakoavaimen kädestään. Hiljaa avain kieri ilmassa, ponnahti sitten kaiteesta ja osui trukkikuskia otsaan kypärän alle. Trukki lipesi suunnasta ja törmäsi vesisäiliöön, joka puhkesi. Vesi valui pitkin hallia. Veden valuminen pelästytti vettä pelkäävän huoltomiehen, joka sählätessään käynnisti rälläkän, joka osui tolpan vieressä olevaan sähköjohtoon.

Virrat katkesivat pääsulakkeista ja halli jäi sähköittä juuri, kun uusi mömmölasti oli tulossa pakastimesta. Ovet jäivätkin auki, sillä kuskiton trukki peruutti ovien väliin, mihin vesi valui sisään säiliöstä. Samalla tippui ohikiitävästä urheiluautosta tehtaan ulkopuolella huonosti kiinnitetty pakoputki, joka kolisten paiskautui yli 200km tuntinopeudella turva-aitaan. Näin aiheutui sielläkin oikosulku juuri, kun varajärjestelmä oli käynnistymässä. Virranjakojärjestelmä sekosi ja halli jäi pysyvästi pimeäksi. Vartija sekosi pimeässä pitkällisen lääkkeidenkäyttönsä päätteeksi ja alkoi ammuskella ympäriinsä. Tietotekniikkaa hallinnoiva Viivi pelästyi pimeää ja ammuskelua ja sulki kaikki turva-ovet hydrauliikan alasajolla.

Huonosti kiinnitetty vaahtosammutin putosi rytäkässä ja sumutti paksut hiilidioksidisavut patterivalojen valaisemaan hämärään halliin. Niira jaNöpö pakenivat, mutta liukastuivat siivoojalta jääneeseen saippuaan. Tehtaan johtaja tuli toimistostaan ulos, mutta kompastui rapuissa hämärässä ja putosi haudutusastiaan. Sieltä johtaja nousi ylös kasvottomana miehenä, ja viimeistään nyt kaikki juoksivat kirkuen ulos tehtaasta. Tehdas syttyi palamaan, sillä johtajan savuke jäi käryämään liuotinsäiliön viereen, jonka vartijan luoti oli puhkaissut.

Tehtaan vieressä pensaassa Nöpö sanoi Niiralle:

- Olisit uskonut minua. Trokdolyytti on pahinta, mitä voit elävänä nähdä.

- Trokdolyytti?

- Ja Trokdolyyttien kaamea kosto. Niira, nyt me pelastumme vain, jos emme enää ikinä tee tuhoa. Rahat täytyy heti käyttää naamattomien pelastukseen. Kaikki firman rahat.

- Kaikki?

- Aivan kaikki. Muutoin kosto voi jatkua. Tämä voi meille olla vasta esimakua.

Pelosta vavisten palasivat miehet raunioihin hakemaan vasta-aineen alkutekijöitä rappujen alle kätketystä mustasta laatikosta.

Isätrokdolyytti toi lapsilleen tuomisena mitä tahnamaisinta limaa.

- Isä! Mistä sinä voit aina löytääkin näitä herkullistakin herkullisempia iljetyksiä!

Isä oli hiljaa ja meni imemään törkyä viemärin päästä. Lapset melkeinpä tappelivat tuomisista. Olipa ihana päivä!

Bambi tuijotti hyvin murheellisena Rumpalia.

- Tiedätkö, minä en voi syödä kasvottomana mitään. Kasvottomana ei voi kuin juoda, ja sekin on hirveän vaikeaa.

- Mistä sinä voisit saada juomaa, jolla voisi elää?

- En tiedä. Ei mistään.

Rumpali meni hiljaa Bambin viereen, jota nyt kaikki metsän eläimet pelkäsivät kummituksena.

- Hei, mitä jos haen tänne viskontteja?

- Ei se auta, sanoi Bambi. Viskonttien taika ei kestä. Heti kun joku kirkuu, kaikki palaa lähtöpisteeseen.

- Mutta jos kukaan ei kiru pitkään aikaan, niin ehkä voit syödä pitkäänkin?

- Ja saisin aina pelätä kirkaisun puolikastakin? Se vasta olisikin pelon pelkäämistä. Minä pelkään eniten juuri sitä. Että pelkäisin metsämiestä niin, että pelkäisin metsämiehen pelkäämistä ihan koko ajan. Silloin olisin pelon oma.

- Ei kuullosta tosiaan järkevältä.

- Ei.

Rumpali jyrsi apiloita. Eihän tässä nyt itse tarvitsisi nälkiintyä.

- Miksihän Viskonttien taika ei voi kestää, mutta Trokdolyyttien tuho kestää kyllä?

Rumpali keskeytti ruohon jyrsinnän.

- No se nyt on selvä. Ainahan kaiken voi tappaa ja tuhota. Mutta mitä ikinä teetkin, niin se vain häviää joskus. Niin kuin minun risutalo.

- Risutalo? Sinun risutalo? Naamaton heitto. Jopa naamalliselta.

- No minun risutalo. Sanopa montako vuotta se voi kestää?

- Ei se talvea kestä.

- No niin. Siinä näet. Aina sen saa tehdä uudestaan. Joka kevät ihan sama juttu.

Rumpali pomppi nätin tyttöpupun perään.

- Kokeile Bambi puroa uudestaan. Jotakinhan se aina tekee. Ja on se mitä vain, se ainakin on pysyvää.

Bambi olisi ollut vihainen, jollei olisi ollut siihen liian surullinen. Hän murjotti yksin vielä kuusi tuntia, mutta tuli sitten niin janoiseksikin, että laahusti takaisin purolle.

- Voi puro, minkä teit. Kerran niin rakastin sinua.

Kyynel tippui Bambin silmästä veteen.

- Taidanpa rakastaa vieläkin.

Auringonvalo osui puiden välistä veteen ja sai veden kimmeltämään kirkkaasti. Bambi upotti päänsä puroon ja joi janoonsa. Kasvoilla tuntui heti kutinaa. Bambi odotti pahinta. Kun kutina oli loppunut, hän avasi silmänsä. Sameus oli hävinnyt. Hän näki kirkkaasti. Veden kalvossa hän näki taas komean nuoren peuran, metsän prinssin.

- Hei, minun oli sinua jo kovasti ikävä, sanoi Bambi kasvoilleen.

Kun hän löysi kukan ja muut metsän asukit, hän kuuli oudon tarinan kasvottomasta peurasta, valkoaaveesta, joka oli pelottanut kammottavasti kaikkia. Bambi torui heitä.

- Seuraava, joka puhuu pikkuisille tarinoita kasvottomista peuroista tai lihansyöjähevosista jotka huutaa yössä lihaahahahaa, saa kyllä kyytiä!

Bioasetehtaan johtaja jäi kasvottomaksi. Hän hankki itselleen ravintonestetiputuksen ja muutti Suomeen Saarijärvelle. Siellä hän tänä päivänäkin piileskelee metsissä salaisissa kätköissään ja piilottelee häpeissään. Seuranhalussaan hän on muutaman kerran yrittänyt metsävaeltajiin saada kontaktia, mutta kauhuissaan he ovat aina ravistaneet itsensä irti ja loitonneet kauas pois. Ja yhä tänäänkin pelätään Saarijärvellä kamalaa kasvotonta miestä, joka keväthangilla hiihtelee.

Niira ja Nöpö perustivat taas eläinlääketieteellisen klinikan. Yhtenä päivänä he hoitivat Rumpalin, jonka leukaan oli tarttunut katiska. Kovasti he ihmettelivät, miten jänis voi sotkeentua katiskaan, mutta totta puhuen Bambista se ei taas ollut kovinkaan ihmeellistä.